Koditko kopioita?

Nyt on keskusteltu mediassa paljon siitä, kuinka suomalaiset kodit ovat jo lähes toistensa kopioita. Keskustelu taisi alkaa tästä Annamari Sipilän taannoisesta artikkelista. Löytyy Bandia, Randia, Pocket-hyllyä, Lokkia, Marimekkoa, Iittalaa ja ah ne valkoiset seinät sekä pari iloisen väristä tyynyä sohvalta. Alunperin en aikonut tätä asiaa edes käsitellä, mutta nyt on kyllä ihan pakko kommentoida sen verran, että tämä ei mielestäni pidä paikkaansa, vaikka toki Marimekkoa, Fiskarsia, Iittalaa, String-hylly, Annon mattoja sun muuta löytyy myös omasta kodistani. Uskallan siis tämän visuaalisen pakkopaitani sisällä väittää, ettei yksikään koti voi olla toisensa kopio, sillä asukkaiden oma persoona, mieltymykset, kalusteiden sijoittelu, pienet yksityiskohdat jne. tekevät kustakin kodista uniikin. Aina. Väitän jopa, että mikäli tehtäisiin testi, jossa eri henkilöt sisustaisivat saman tilan siten, että heille annettaisiin lähtökohdaksi tietyt etukäteen valitut kalusteet, mutta he saisivat valita kalusteiden verhoilun, seinien sekä kalusteiden sävyt, pintamateriaalit ja kaikki muut yksityiskohdat itse, olisivat lopputulokset hyvinkin erilaiset, ja tilaan tulija kokisi olevansa aidosti eri tilassa vaikka siellä olisikin taustalla tietyt samat kalusteet.

En myöskään näe siinä mitään pahaa, että monesta kodista löytyy samat jutut, sillä sehän on aivan luonnollista. Trendit luodaan (suorastaan tehtaillaan) hyvissä ajoin etukäteen, esitellään alan tärkeillä messuilla, tuodaan mediassa tiettynä ajankohtana kuluttajien tietoisuuteen ja niinpä ne päätyvät pikkuhiljaa kotiin jos toiseenkin. Meidän tulisi myös muistaa, että sillä mitä muut ajattelevat kodistamme ei oikeasti ole mitään merkitystä. Tärkeintä on se, että omassa kodissa viihtyy ja pitää niistä asioista mitä siellä on. Jos Lokki-valaisin, Iittalan astiat, Marimekon verhot tai tietty blogi-matto on sinun juttusi, niin ei siinä ole mitään pahaa eikä toisilla nokan koputtamista. Kukin koti on silti uniikki ja asukkaansa näköinen. Piste.

Kopiointipelon sijaan kannattaisikin keskittyä harkitsemaan kodin pintamateriaalien, toimintojen sekä tärkeiden ja pitkäikäisten kalusteiden, kuten sohvan, ruokaryhmän, sänkyjen, valaisimien ym. hankintaa erityisellä huolella. Mielestäni nimittäin visuaalista pakkopaitaa suurempi ongelma kotien sisustamisessa on siinä, että esimerkiksi kalustehankintoja tehdään monesti hetken mielijohteesta sen enempää miettimättä kalusteiden sijoittelua ja mittasuhteita, tilan toimintoja sekä muun sisustuksen värimaailmaa. Sitten käykin helposti niin, että vuoden tai parin kuluttua sisustus on menossa taas uusiksi, kun tehdyt ratkaisut eivät toimineetkaan tai niihin "kyllästyttiin". Tätä kertakäyttösisustamista minun on hyvin vaikea ymmärtää tänä päivänä, kun käytämme koko ajan luonnon resursseja selkeästi yli varojemme.

Toki en tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi tuijotella samaa kulahtanutta sohvaa ja kolhiintunutta ruokaryhmää seuraavat 20 vuotta, mutta mitäpä jos hankkisikin kerralla laadukkaan ja ko. tilaan oikean kokoisen sohvan, joka kestää käyttöä ja katseita alkuperäisessä kuosissaan vaikka kymmenenkin vuotta ja jonka voi sitten uudelleen verhoiluttaa ja jatkaa näin sohvan käyttöikää toiset kymmenen vuotta. Kannatan vahvasti myös kalusteiden kierrättämistä, sillä siten saa kätevästi vaihtelua sisustukseen, ja ainahan voi vaikka tehdä kaverin kanssa sohvavaihtarit muutamaksi vuodeksi. No niin, se siitä. Pointtini oli kai lähinnä se, että ei nyt hirveästi murehdita sitä mitä muut ovat meistä ja kodeistamme mieltä, sillä mehän niissä asumme.

Kiitos jos jaksoit lukea koko jutun. Heräsikö ajatuksia tai mietteitä?

/ Kollaasin kuvat lainattu: Netanttila, Iittala, Ikea, Adea.